Tänään en kerennytkään yhtään maalaamaan, sillä aika hurahti kyökin puolella. Aamupäivällä valmistelin palapaistin uunii huomisia vieraita ajatellen. Sitten oli pakko lähteä lapsikatraan kanssa vähän ulkoilemaan, auringon pilkahdellessa ajoittain pilvien lomasta. Silläkin uhalla, että liha kypsyisi liikaakin.
|
Lusikkaleipätehdas. |
Ulkoilun ja välipalan jälkeen tekaisin Piparimudcaken. Se tosin kerkesi olemaan hiukan liian kauan uunissa, pikkumiehen aiheutettua ylimääraistä ohjelmaa. No, kakun onneksi pystyy vielä pelastamaan pienellä pintakuorinnalla ja kermavaahdolla.
Sitten pääsi lapsetkin hommiin, kun leivottiin lusikka leipiä. Tämä oli toinen kerta kun teimme niitä. Ekan kerran virheistä oppineena, tällä kertaa homma sujui jouhevammin. Lapset leikkivät tehdasta, kun toinen ensin täytty pikkuleivät ja toinen pyöritti ne sitten sokerissa.
|
Suussasulavan sokerisia. |
Viimeisenä uuniin meni vielä Lohi perunapedillä. Kaiken tämän jälkeen kaaos keittiössä oli taattu. Varsinkin kun mieheni ei ollut kotona jälkiäni siivoamassa. Meillä ei todellakaan ole ruuanlaiton ja leipomisen jälkeen niin siistin näköiset tasot kuin kaikissa ruokaohjelmissa. Ei ainakaan silloin kun yritän tehdä montaa sorttia perätysten. Olen varsinainen sottakokki. Tosin meillä on nimen omaan paras aika leipoa tyttöjen kanssa juuri silloin, kun isäntä on pitkällälenkillä ja useamman tunnin pois. Hän meinaan inhoaa sotkusta keittiötä ja tuhahtelee vieressä, kun me sotkemme. Tänään meillä olikin hyvin aikaa puuhastella rauhassa, sillä miheni juoksulenkki venähti maratonin mittaiseksi.
|
Kaunistelematon tostuus. |
Yleensä meilä minä sotken ja mies siivoo, mutta tänään raivasin itse sotkuni, koska tiesin miheni tulevan väsyneenä kotiin. Kaikken tämän puuhastelun ansiosta, saamme huomenna ottaa vähän rennommin ennen kuin vieraamme tulevat. Mukavaa sunnuntaita odotellessa!