Eräässä kaukauisessa laaksossa, jossa pieni joki mutkitellen solisi.
Ja jonka rinteillä lampaat kesäisin laidunsiva ja iltaisin muutamasta tuvasta kajasti kaukainen valo.
Kasvoi yhdellä pienemmän mäen nyppylällä ikivanha puu. Sen juuret mutkittelivat ja oksat kanssa. Oli kaarna paksu ja paljon kaikenlaista nähnyt. Pienet tulikärpäset, vai liekkö keijut, sen ympärillä pimeän tullen kisailivat, ken kirkkaimmin loistaisi.
Tuon puun oli eräs pöllönen kotipuukseen valinnut ja sen oksien lomasta öisin kuutamolle huhuili ja laakson tapahtumia tarkkaili.
Vaan eräänä yönä, ei pöllö ollut silmiään uskoa, kun yöllistä taivasta tähyli. Mikä kumma tuolla kuun kelmeässä valossa lenteli.
Sen kulla saatte suraavassa osassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti