Taiteilijan alku.

"Äiti musta vois tulla vaikka taiteilija." 

Näin tokaisi viiden- vanha tyttäreni, kun tänään maalasimme yhdessä.

Tyttäreni aikaisemmat vesivärimaalaukset ovat olleet aijemmin paljon suurpiirteisempiä, mutta tänään neiti oli pikkutarkalla tuulella. Monesti hän on aika itsekriittinen ja piirustus saattaakin lentää herkästi roskiin, jos jokin kohta ei häntä miellytä. Paperia meillä siis kuluu roppakaupalla, kun on kaksi piirtämistä rakastavaa neiti. Saa nähdä minkälainen taiteilija meidän keskimmäisestä kuoriutuu.

Tyttö mustikassa.

Itse aloittelin uutta taulua.

Haaveilen omasta harrastehuoneesta, jossa saisin "sotkea" rauhassa ja kaikki saisi olla levällään. Joudun tosin toistaiseksi tyytymään keittiön pöydän valtaamiseen. Ehkä haaveeni jonain päivänä toteutuu ja asumme isommassa kodissa.

Siveltimiä löytyy moneen lähtöön.

Valkkasin tällä kertaa valmiin pohajn kokoa 25 x 30 cm.

Karkea hahmotelma.

Sen verran keskeneräiseksi työ tänään jäi, etten esittele sitä vielä enempää. Mutta kuten huomata saatta. On aiheena jälleen pöllö.