Lahjaksi poni.

Kummityttöni toivoi, että maalaisin hänelle syntymäpäivälahjaksi taulun My Little Pony hahmosta nimeltä Applejack. Toiveena oli nimenomaan kasvokuva.

Netistä katselin mallikuvia. Oli suorastaan vaikea valita, silla vaihtoehtoja löytyi todella paljon. Oikea poni oli helppo tunnistaa, koska Appeljack on ainoa jolla on hattu.

Pohjaksi löysin maalaustarvikkeistani 25 x 30 cm valmispohja, johon piirsin muutaman apuviivan helpottamaan hahmottelemista.

Maalasin taulua kolmena aamupävänä, pari tuntia kerrallaan, kun perheen pienin oli päiväunilla ja keskimmäinen maalaili seurassani.

Melkein valmis taulu pientä viimeistelyä vailla.

Ja koska monet tytöt tykkää kimalluksesta, pitihän sitä muutama bling bling lisätä.

Applejac.

Nyt vaan toivotaan, että lahja on mieluinen... : )

Kuulumisia.

Siitä onkin melkein pari viikkoa, kun olen viimeeksi tänne kirjoitellut. Perheessämme sitkeästi jyllännyt flunssa on vihdoin ja viimein helpottamassa. Ainakin toistaiseksi.

Pöpö ei tosin juurikaan vaikuttanut tyttären luovuuteen ja piirtämisintoon. Yllä oleva kuva on vain yksi monista. : )

Itse olen jaksanut hiukan iltaisin TV:n ääressä neuloskella. Kerroinkin aikaisemmassa päivityksessä ostaneeni alennusmyynnistä vihreätä sukkalankaa. Ensimmäisten sukkien jälkeen lankaa jäi reilusti, joten päätin tehdä toiset lasten sukat. Tein ne hiukan isommiksi, ensitalvea ajatellen.

Kun sain lasten sukat valmiikis kaivoin laatikon kätköistä yhden vanhan projektin. 

 

Pari talvea sitten halusin neuloa itselleni villasukat sellaisesta langasta jossa on mahdollisimman paljon villaa. Enää en tosin muista minkä merkkistä ja nimistä ostamani lanka on, sillä vyöte on kadonnut omille teilleen ajan kuluessa. Tosin ostohetkellä en yhtään huomioinut kuinka ohutta lanka oli ja jouduinkin ostamaan lisäksi uudet puikot.

 

 

 

 Ensimmäisenä talvena taisin saada ensimmäisen sukan varren valmiiksi, mutta neulontainto laantui kantalapua tehdessä.

Viime talvena sain jatkettua projektia sen verran, että sain  ensimmäisen sukan valmiiksi. Olisin halunnut tehdä koko mustat sukat, mutta kerrosten laskenta olisi ollut työlästä ilman raitoja.

Kolmas talvi toden sanoo. Nyt on toinen sukka ihan hyvässä vaiheessa ja neulontainto ei ole onneksi vielä laantunut. Joten eiköhän sukkapari vielä tämän talven aikana valmistu. ; )

  Viime viikonloppuna pakersin myös yhden tilaustyön parissa. Minua pyydettiin maalaamaan taulu eräästä tarinasta. Tässä hiukan esimakua teoksen luonnosvaiheesta.

Esittelen valmiin työn hiukan tuonnempana, kunhan lahjan saajat ovat ensin saaneet nähdä työn...

Neulonta on nyt siis kuulunut arki-iltojen rutiineihin. Minun kohdallani kaikki innostukset tuntuvat tulevan sykleissä. Toisinaan elän enemmän luovaa aikaa jolloin maalaan ja näpertelen enmmän. Nyt kevään edetessä urheilukärpäsen puremana liikunta vie aikaani enemmän. Ja pitkästä aikaa olen taas innostunut lukemaan ennen nukkumaan menoa. Vielä kun vuorokauteen saataisiin lisää tunteja... : )

Taiteilijan alku.

"Äiti musta vois tulla vaikka taiteilija." 

Näin tokaisi viiden- vanha tyttäreni, kun tänään maalasimme yhdessä.

Tyttäreni aikaisemmat vesivärimaalaukset ovat olleet aijemmin paljon suurpiirteisempiä, mutta tänään neiti oli pikkutarkalla tuulella. Monesti hän on aika itsekriittinen ja piirustus saattaakin lentää herkästi roskiin, jos jokin kohta ei häntä miellytä. Paperia meillä siis kuluu roppakaupalla, kun on kaksi piirtämistä rakastavaa neiti. Saa nähdä minkälainen taiteilija meidän keskimmäisestä kuoriutuu.

Tyttö mustikassa.

Itse aloittelin uutta taulua.

Haaveilen omasta harrastehuoneesta, jossa saisin "sotkea" rauhassa ja kaikki saisi olla levällään. Joudun tosin toistaiseksi tyytymään keittiön pöydän valtaamiseen. Ehkä haaveeni jonain päivänä toteutuu ja asumme isommassa kodissa.

Siveltimiä löytyy moneen lähtöön.

Valkkasin tällä kertaa valmiin pohajn kokoa 25 x 30 cm.

Karkea hahmotelma.

Sen verran keskeneräiseksi työ tänään jäi, etten esittele sitä vielä enempää. Mutta kuten huomata saatta. On aiheena jälleen pöllö.

Kun inspis iskee.

Karkea luonnos pöllöpuusta.

Elän vaihteeksi luovaa kautta. Minulla vaihtelee kausittain maalaus- ja urheilujaksot. Silloin kun innostun treenaamaan en jaksa maalata ja kun keskityn maalaamiseen ei aika riitä urheilemiseen. Harvoin saan niitä limitettyä kunnolla yhtäaikaa elämääni, kun lapset ja kotikin pitää hoitaa.

Ja kun se inspiraatio oikein iskee, on vaikka noustava keskellä yötä laittamaan jotain paperille. Muuten ei unenpäästä saa enää kiinni. Näin kävi eilen illalla. Tai oikeastaan yöllä. En maalannut päivällä ollenkaan, mikä ilmeisesti kostautui sitten myöhemmin. Olin jo mennyt sänkyyn ja tarkoitus oli käydä jo nukkumaan, mutta sitten idea hiipi mieleeni. Se velloi niin kovasti päässäni, että minun oli pakko nousta ylös, etsiä kynä ja paperia. Maaleja en sentään ruvennut puolenyön jälkeen kaapista etsimään. Ja pöllöaiheinen luonnoshan siitä taasen tuli. Aina en tee lyjykynäluonnoksia. Se riippuu aiheesta ja toteutustavasta.




Muutama esimerkki aikaisemmista töistäni, joita luonnostelin ennen varsinaista maalaamista.

Lohikäärme talun olen maalannut tämän vuoden keväällä. Se oli tilaustyö. Kooltaan 40x60cm. Olin maalannut yhden lohikäärmeen ennen tätä, ja käytin sitä pohjana luonnokselle.

Ensimmäinen luonnos.

Valmis Lohikäärme

Kissataulu oli myös tilaustyö, jonka maalasin 2013. Sain seitsemän erillistä  kuvaa seitsemästä eri kissasta työn tilanneelta henkilöltä. Kikki kissat olivat/olivat olleet omistajalleen tärkeitä.

Keskeneräinen työ.

Kissataulun aloitus.

  Sain vapaat kädet sommitella ja valita pohjan koon ja muodon. Alussa tuntui toivottomalta ja manasin, että mihin olinkaan ryhtynyt. Lopulta maalaus valmistui ja olin lopputulokseen tyytyväinen, kuten myös työn tilaaja.

Valmis 7cats.