Nuotion loimun losteessa.

Oli taivas 

melkein kirkas ja tyyni. 

Vain kaksi pilvenhattaraa 

oli kuun loisteesta haltioituneena 

tuulen matkasta jäänyt.

Lumisten huippujen 

taivasta kohti 

kurkotellessa,

 muutaman tuvan valo

 kaukaisuudessa kajasti.

Satamasta poukaman 

laivan pois lipuessa,

oli meri 

kauempana laaksossa

 kapeammaksi joen uomaksi 

kaventunut.

Ja rannalla tuon joen, 

kivisellä kalliolla 

 tuntumassa veden 

loimusi nuotio 

 iloisesti räiskyen. 

Loisteessa sen

nuori poika

 huiluaan soitteli. 

Mukanaan hällä 

vain 

reppunsa ja huopansa.

Tulikärpästen kisaillessa, 

jokunen silmäpari 

piiloistansa kurkisteli 

ja pöllön kanssa

 pojan soittoa hämmästeli.

Vaan

eivät olleet 

ne ainoat

 huilun sävelistä 

haltioituneet.

Virran loiskeen toisel puolel, 

veden ja huilun yhteistä

 konserttia kuunnellen. 

Nojasi keiju 

sinisiipinensä 

kivenlohkaretta vasten

sulosointuja ihaillen.

Jatkui soitto

pitkälle yöhön. 

Nuotion räiskeen laantuessa 

vaipui tienoo pikkuhiljaa 

unen syvään syleilyyn.

(Tarina ja akryyliväri maalaus "Nuotion loimun loisteessa" 2015, 60x80cm. By Laura Heinonen )

Lahjaksi poni.

Kummityttöni toivoi, että maalaisin hänelle syntymäpäivälahjaksi taulun My Little Pony hahmosta nimeltä Applejack. Toiveena oli nimenomaan kasvokuva.

Netistä katselin mallikuvia. Oli suorastaan vaikea valita, silla vaihtoehtoja löytyi todella paljon. Oikea poni oli helppo tunnistaa, koska Appeljack on ainoa jolla on hattu.

Pohjaksi löysin maalaustarvikkeistani 25 x 30 cm valmispohja, johon piirsin muutaman apuviivan helpottamaan hahmottelemista.

Maalasin taulua kolmena aamupävänä, pari tuntia kerrallaan, kun perheen pienin oli päiväunilla ja keskimmäinen maalaili seurassani.

Melkein valmis taulu pientä viimeistelyä vailla.

Ja koska monet tytöt tykkää kimalluksesta, pitihän sitä muutama bling bling lisätä.

Applejac.

Nyt vaan toivotaan, että lahja on mieluinen... : )

Kuulumisia.

Siitä onkin melkein pari viikkoa, kun olen viimeeksi tänne kirjoitellut. Perheessämme sitkeästi jyllännyt flunssa on vihdoin ja viimein helpottamassa. Ainakin toistaiseksi.

Pöpö ei tosin juurikaan vaikuttanut tyttären luovuuteen ja piirtämisintoon. Yllä oleva kuva on vain yksi monista. : )

Itse olen jaksanut hiukan iltaisin TV:n ääressä neuloskella. Kerroinkin aikaisemmassa päivityksessä ostaneeni alennusmyynnistä vihreätä sukkalankaa. Ensimmäisten sukkien jälkeen lankaa jäi reilusti, joten päätin tehdä toiset lasten sukat. Tein ne hiukan isommiksi, ensitalvea ajatellen.

Kun sain lasten sukat valmiikis kaivoin laatikon kätköistä yhden vanhan projektin. 

 

Pari talvea sitten halusin neuloa itselleni villasukat sellaisesta langasta jossa on mahdollisimman paljon villaa. Enää en tosin muista minkä merkkistä ja nimistä ostamani lanka on, sillä vyöte on kadonnut omille teilleen ajan kuluessa. Tosin ostohetkellä en yhtään huomioinut kuinka ohutta lanka oli ja jouduinkin ostamaan lisäksi uudet puikot.

 

 

 

 Ensimmäisenä talvena taisin saada ensimmäisen sukan varren valmiiksi, mutta neulontainto laantui kantalapua tehdessä.

Viime talvena sain jatkettua projektia sen verran, että sain  ensimmäisen sukan valmiiksi. Olisin halunnut tehdä koko mustat sukat, mutta kerrosten laskenta olisi ollut työlästä ilman raitoja.

Kolmas talvi toden sanoo. Nyt on toinen sukka ihan hyvässä vaiheessa ja neulontainto ei ole onneksi vielä laantunut. Joten eiköhän sukkapari vielä tämän talven aikana valmistu. ; )

  Viime viikonloppuna pakersin myös yhden tilaustyön parissa. Minua pyydettiin maalaamaan taulu eräästä tarinasta. Tässä hiukan esimakua teoksen luonnosvaiheesta.

Esittelen valmiin työn hiukan tuonnempana, kunhan lahjan saajat ovat ensin saaneet nähdä työn...

Neulonta on nyt siis kuulunut arki-iltojen rutiineihin. Minun kohdallani kaikki innostukset tuntuvat tulevan sykleissä. Toisinaan elän enemmän luovaa aikaa jolloin maalaan ja näpertelen enmmän. Nyt kevään edetessä urheilukärpäsen puremana liikunta vie aikaani enemmän. Ja pitkästä aikaa olen taas innostunut lukemaan ennen nukkumaan menoa. Vielä kun vuorokauteen saataisiin lisää tunteja... : )

Meren tarina.

Oli purppura taivas rauhaisa 

ja meri tyyni.

Vaan yhtäkkiä vyöryi pimeys taivaan rannan takaa.

Saaden aallot nousemaan

ja meren kuohumaan.

Vaan mikä kumma kaiken aikaan sai?

Meren henki se vain päätti leikkiin ryhtyä

ja tienoon rauhan rikkoa.

Kukkia.

Innostuin tekemään kaksi pientä kukkataulua myyjäisiin.

 Kukat virkkasin Novitan puuvillaisesta kalastajalangasta. Ohjeen kukkiin löysin pari vuotta sitten jostain netin syövereistä. Olen tarpeen tullen muuttanut virkkausohjetta sen mukaan minkä kokoisia kukkia olen tarvinnut.

Kukat on helppo virkata ja viimeistellään muutamalla pistolla lopulliseen muotoon.

Isoimmassa kukassa on virkattu useampi kierros pitempään silmukkaketjuun.

Keskikokoinen kukka.

Pienimmän kukan virkkasin pelkästään tavallisilla pylvässilmukoilla, kun taas isommissa virkkasin osan kierroksista pitkilläpylvässilmukoilla .

Lisäksi virkkasin kaksi toisenlaista kukkasta.

Pohjana käytin valmiita 10 x 10 cm pohjia.

Ensin maalasin pohjat, sitten kukat.

Ja tälläisiä niistä sitten tuli.

Jos kiinnostusta löytyy, voin jossain vaiheessa laittaa tarkemmankin virkkaus oheen kukista tänne blogiini.

Ps. Teen näitä kukkatauluja myös tilaustyönä omien koko ja väritoiveiden mukaan.